Tuntemattomat sotilaat

Töistä eniten mieleeni jäi Tuntemattoman sotilaan sekä Sotaromaanin vertailu. Oli outoa, miten paljon Väinö Linnan alkuperäisteoksesta oli sensuroitu. Mielestäni sensuroidut kohdat olivat niinsanotusti hauskempaa tekstiä kuin sensuroimattomat teksinpätkät. Itse en aina ymmärtänyt miksi kohdat oltiin sensuroitu. Toisaalta maailma oli aika erinlainen 1900- luvun puolivälissä kun nykyään. Sotaromaanihan julkaistiinkin täysin alkuperäisenä vuonna 2000. Nykyään teosta ei paheksuta läheskään niin paljon kuin silloin kun Linna sen kirjoitti. Silloin sota oli ihmisille herkkä aihe. Olihan sota päättynytkin vasta pari vuotta sitten,

Väinö Linna kuvasi sotilaita perussuomalaisina, letkeinä miehinä. Katkelmia oli hauska lukea, sillä miehet jutustelivat rennosti vitsejä kertoen. Sotilaat puhuivat murretta, joka sekin väritti tekstiä mukavasti.

Itse olen katsonut vanhemman version Tuntemattomasta sotilaasta elokuvana. Mielestäni elokuva on kerrassaan loistava ja vaikuttava teos. Sen ansiosta pystyin lukemaan teksiä hyvin ja kuvitella tapahtumat.

Linnan kirjassa sotilaat olivat yritteliäitä miehiä. He tekivät kaikkensa isänmaansa puolesta. He halusivat voittaa sen aikaisen Neuvostoliiton, vaikka Neuvostoliitolla olikin paljon enemmän sotilaita ja muita sotaan tarvittavaa tavaraa. Sotilaat eivät luovuttaneet missään vaiheessa. Suomi pärjäsikin jatkosodassa yllättävän hyvin.

Vaikka Väinö Linnan Tuntematon sotilas onkin hyvin pitkä kirja, luulen että tulen lukemaan sen myöhemmin joku päivä.