Kansallisromantiikkaa ja Realismia

Tarinan alkua kansallisromantiikan tyyliin :

Oli kaunis kesäilta. Pitkät pellavaiset hiukset hulmusivat viileässä kesätuulessa. Tyttö käveli kullanruskeaa peltoa pitkin. Hänen valkoinen harsohame tarrautui pitkiin ohrantähkiin.

Tytöllä ei ollut kenkiä. Jalkoihin ei siltikään sattunut, hän oli nimittäin tottunut kävelemään paljain jaloin. Hän oli kävelemässä kotiinpäin. Tytön isä teki pellolla aamusta iltaan ahkerasti töitä. Tytön äiti oli myös ahkera, hän hoisin tytön pikkusiskoa ja valmisti perheelle ruokaa. Tyttökin teki usein töitä. Nyt hän oli halunnut lähteä hetkeksi purkamaan ajatuksiaan.

Tarinan alkua realistiseen tyyliin :

Poika meinasi kompastua pari kokoa suurempiin housuihinsa. Hän laahusti kostealla ja pimeällä syksyisellä kadulla. Poika kannatteli käsissään jonkinnäköistä energiajuomatölkkiä. Hän hörppi siitä parin askeleen välein. Pojan tyhjä reppu roikkui lähes takapuolessa. Hän näpersi suurta kosketusnäyttöpuhelinta, jonka valo valaisi hänen hieman epämuodostuneita kasvojaan.

Poika kapusi kerrosalon portaita ylöspäin. Hän avasi oven avaimillaan. Päästyään sisään, hän heitti repun lattialle, riisui kengät heittäen nekin eteisen nurkkaan. Hän käveli olohuoneen ohi, jossa näki isänsä katsomassa televisiota olutpullo kädessään. Televisiotason reunalla nökötti kolme muutakin pulloa. Yksi oli viinapullo, toinen olutpullo. Poikaa ei juurikaan asia kiinnostanut. Hän laahusti huoneeseensa ja lösähti tietokoneen ääreen. Siinä hän viettikin koko illan. Niinkuin tähän asti lähes kaikki muutkin illat.